Syksyn sateista talven tuuliin

Niin se joulu taas oli ja meni. Toivottavasti monella oli vapaata töistä, ja mahdollisuus rentoutua ja nauttia pitkistä pyhistä. Itselläni alkoi reilu kahden viikon loma jo 21.12., ja kyllä täytyy sanoa että on aivan mahtavaa kun on pitkä loma tähän aikaan vuodesta! Ensimmäistä kertaa työhistoriassani taitaa olla tällainen mahdollisuus, toivottavasti ei jää viimeiseksi.
Syksykin meni kovassa tohinassa. Toivottavasti moni ehti nauttia kauniista ja kuulaasta syksystä! Venla ainakin käytti kaiken liikenevän ajan pihatöiden tekoon sekä ulkoiluun, samalla ihastellen syksyn upeaa väriloistoa. Ja sitten olikin ihan mukava siirtyä sisätiloihin, ja alkaa pikkuhiljaa valmistautua jouluun; sytytellä kynttilöitä ja ...siivoilla...Ei, ei meilläkään kukaan jouluaan komerossa viettänyt, mutta kaiken kesän ja syksyn tohinan jäljiltä oli huusholli jotensakin retuperällä, joten oli mukavaa saada asia korjatuksi.

Aloitin tämä blogin pitämisen niin keskellä kuumaa pesiskautta, että ihan unohdin kertoa itsestäni. Oli muuta ajateltavaa siinä vaiheessa. Paikataanpa nyt sitten tämä kömmähdys :). Eli: olen keski-ikäinen (tunnustan rehellisesti), työssäkäyvä kolmen lapsen äiti. Lapset ovat iältään 18, 14 ja 10v. Kaikki lapset pelaavat pesäpalloa, ovat pelanneet ihan pienestä pitäen. Puolisoni on toiminut valmentajana jo useita vuosia, ja marraskuulle asti valmennettavia joukkueita oli kolme, omien lapsien joukkueet. Nuorimmaisen joukkueelle tuli onneksi uudet valmentajat, joten enää on vain kaksi joukkuetta kontolla. Tuttu juttu varmaan joka puolella: valmentajia ei tahdo löytyä, joten ne jotka leikkiin lähtevät, saavatkin sitten kontolleen useamman joukkueen. No, joka kesä puolisolla on ollut kaksi tai kolme joukkuetta valmennettavana, joten eipä tässä ihan uuden asian edessä olla. Useampana syksynä on myös kuulunut kommentti että ensi vuonna en kyllä enää valmenna yhtäkään joukkuetta...vaan mitenkäs aina käykään: kun vähän aikaa on saanut huilata, on mieli taas muuttunut! Veri vetää kentälle, minkäs sille voi.

Enkä ole pelannut pesäpalloa kuin sen mitä koulun liikuntatunneilla pelattiin :). Pesäpalloinnostuksestani huolimatta oma lajini, jota olen aktiivisesti harrastanut, on ollut lentopallo. Evijärvellä, josta olen kotoisin, kun ei pesäpalloa paljoakaan pelattu (eikä taideta edelleenkään pelata) vaan lentopallo oli kovassa huudossa. Lentopalloa pelasin aktiivisesti vuosikausia, 3- ja 4-sarjassa. Passarin tontti oli ominta aluettani, ja edelleenkin se tontti eniten houkuttelee kun pelaamaan pääsen. Ja kas kummaa, kun en pelatessani ollut (enkä edelleenkään ole) kentän hiljaisimpia... Lasten syntymän jälkeen pelaaminen on pikkuhiljaa hiipunut, mutta mahdollisuuksien mukaan yritän edes yhteen turnaukseen lähteä kerran vuodessa. Pelaaminen, ja kilpaileminen, kun on sellaista huumetta josta ei vaan pääse irti! Siksi kai tempaudunkin niin vahvasti mukaan pesäpallopelien tunnelmaan; sitä joukkuehenkeä, sitä onnistumisen iloa ja riemua saa elää katsomossa ja kentän laidalla uudelleen, saa tuulettaa sydämensä kyllyydestä.

Vimpelin Venlaksi minut valittiin kesän kynnyksellä, ja Venlalta vaaditut kriteerit: huumorintajuinen, intohimoinen Vedon kannattaja joka toimii tsempparina ja hengenluojana, ovat tainneet olla minussa jo pitkään. En tosiaankaan pysty istumaan peleissä hiljaa ja rauhassa, vaan on ihan pakko taputtaa ja huutaa, ja omien kannustaminen on aina ollut se pääasia, ei vastustajan mollaaminen. Jotenkin sitä elää joka solullaan  mukana peleissä, ja se onnistumisen riemu...se on jotain niin mahtavaa ettei siitä saa koskaan kyllikseen.
Ja useimmiten jaksan uskoa että vaikka peli menee huonosti, sieltä kyllä noustaan, eikä kannustus saa hiipua huonon hetken tullen.

Se minusta, palataanpa pääasiaan eli Vimpelin Vetoon. Mielenkiinnolla odotan mitä Jussi-kaksikko punoo vastustajien pään menoksi, ja millaisia muutoksia joukkueessa tapahtuu, niin pelillisesti kuin fanien näkökulmasta.
Esimakua tulevaan saadaankin jo tulevana sunnuntaina 5.1., kun yleisölle avoimet treenit ovat vuorossa. Suunnataanpa sinne joukolla! Ja eihän ne hallipelitkään enää niin kaukana ole, kohta päästään taas jännittämään...

Oman mausteensa tulevalle kaudelle antanee myös Vedon juhlavuosi, ylpeydenaiheemme saavuttaa kunnioitettavan 80 vuoden iän. Venla ainakin odottaa että tätä juhlavuotta ei päästetä livahtamaan ohi noin vaan, vaan sitä juhlitaan ja juhlistetaan komeasti, ja pitkän kaavan kautta!
Juhlavuoden kunniaksi julkistettiin juhlalogo eilen, ja komea on! Käykääpä katsomassa osoitteessa
http://www.vimpelinveto.fi/uutiset/seurauutiset  

Säkenöivää Uutta Vuotta 2014 kaikille, ja Vimpelin Vedolle menestyksekästä juhlavuotta!

Paluu arkeen

 Paluu arkeen...niin, siihen on nyt saatu viikon ajan totutella. Paluuta arkeen ilman pelien tuomaa odotusta, jännitystä, riemua, pettymystä..kaikenlaista tunteiden kirjoa.Se arki alkoi liian aikaisin, uskoa ja toivoa oli että mestaruudesta pelataan pitkän kaavan kautta, mutta toisinhan siinä kävi. Ratkaisupelien alla sattuneet tapahtumat jättivät varmasti paljon kysymyksiä ja jossiteltavaa, mutta eipä pelien tulos miksikään muutu, vaikka spekuloitaisiin yötä päivää.
Sotkamo oli vahvempi, ja siihen on tyytyminen! Joten onnittelut Kainuun suuntaan, mitaliputki jatkuu taas kultaisilla mitaleilla.

Mutta niin jatkuu myös meidän mitaliputkemme, ja sitä ei tosiaankaan saa unohtaa! Vaikka sanonta "Hoppee ei oo häppee" ei varmaankaan tässä vaiheessa vielä paljon lohduta, varsinkaan joukkuetta, ei saa unohtaa sitä tosiasiaa että tämä on kuitenkin viides peräkkäinen mitali! Se on hieno saavutus!! Meidän pieni kuntamme ja seuramme porskuttaa isompien rinnalla muina miehinä, ja sen se tulee tekemään jatkossakin.
Mikäpä paremmin kuvaa vahvuuttamme kuin tämä lause: Pieni kylä - monta sankaria.

Ja sankareista puheen ollen; on aika lausua iso, iso kiitos Vimpelin Vedon supepesismiehistölle. Olette antaneet meille monta mahtavaa hetkeä kentän laidalla! On nähty upeita suorituksia, on saatu huutaa ja tuulettaa, on päästy mukaan johonkin jota on välillä vaikea pukea edes sanoiksi. Teistä voi, ja saa olla ylpeä! KIITOS!       

Hurmosta ilmassa

Tervehdys pesäpallon ystävät!

Venla ajatteli pistää lusikkansa blogisoppaan, katsotaan mitä tästä tulee :).

Lauantaina se sitten alkaa...nimittäin uusi taistelu pesäpallon herruudesta. Uskon vahvasti että Saarikentällä nähdään Veto, joka ei anna tuumaakaan periksi, ja ottaa pisteet kotiin!
Kuuluisaa kolmattatoista pelaajaa tarvitaan avuksi, joten eiköhän mennä kentälle ja huudeta sydämemme pohjasta! Kaivetaan kaapeista valkoiset lakanat ja tehdään niistä isompia ja pienempiä lippuja, tehdään Saarikentästä fanilippujen meri. Eikö olisi upeaa!! Moni varmaan muistaa mestaruuskesän, silloin oli monenlaisia lippuja katsomossa, ja se oli hienoa katsottavaa. Sellaista lisää!

Kuten varmaan monella taholla on huomattu, Venla ei ole niitä kaikkein hiljaisimpia katsojia... onneksi en ole ainut! Siksipä saammekin varsinkin vieraspeleissä mahtavan metakan aikaiseksi, kun samanhenkiset fanit ovat samassa katsomon osassa. Tämä meidän meteli tuntuu ärsyttävän joidenkin kotijoukkueiden kannattajia, ja siksi kai sitten jotkut ottavat päämääräkseen pelin seuraamisen sijaan meidän häiritsemisen. Raahessa ja Sotkamossa tällaisia tuli esiin, Raahessa sentään tyypit ymmärsivät lopettaa saatuaan muutaman nasevan kommentin, mutta Sotkamossa häirintä jatkui koko pelin ajan.Yksi setä esitteli keskisormeaan, ja kolme kaljaveikkoa piti omaa showtaan meidän joukossa.Varsinkin yksi kaljaveikoista koki varmaankin olevansa kovinkin fiksu, kun ramppasi takkiaan auki levitellen ja omiaan puhuen meidän porukan edessä.Ilmeisesti luuli saavansa meidän porukan hiljaiseksi, mutta ei me nyt tuollaisesta hiljennytä. Nämä veikot eivät oman joukkueen tekemisistä piittaa, pääasia kun saavat häiritä vastustajien kannattajia. Järjestysmiehethän eivät asiaan puuttuneet millään lailla, vaikka tilanteen näkivät ja varmaan kuulivatkin. Ei vaikka pahin kaljaveikko istui kulkureitillä...

Esitänkin nyt hartaan toiveen: pidetään me Vedon lippu jatkossakin korkealla puhtain keinoin! Ei  alennuta provosoimaan vastustajan kannattajia, vaan kannustetaan rehdillä meiningillä omia, ja annetaan vastustajan kannattajille rauha tehdä samoin oman joukkueensa kanssa. Jätetään Sotkamon "herrasmiesten" kaltaiset tyypit häpeämään omaan nurkkaansa, ja nautitaan hyvistä peleistä ja aidosta fanituksen riemusta!!
Näillä ajatuksilla Venla jää malttamattomana odottamaan lauantain peliä! Saaressa nähdään!!

Kotijoukkueen vaihtopenkin takana olevaan katsomoon on varattu paikkoja huutosakille, sinne siis Vedon kannattajat!

ps. keskisormea esittelevän sedän voit bongata facebookissa Minna Kuoppalan sivuilla...